Lihavuuden lääkehoito on kasvanut viime aikoina räjähdysmäisesti ja siihen kehitellään jatkuvasti uusia lääkeaineita.
Aiemmin saatavilla oli kolme erilaista laihdutuslääkkeeksi rekisteröityä valmistetta, orlistaatti (Xenical, Alli), liraglutidi (Saxenda) ja naltreksoni-bupropioni (Mysimba). Orlistaatti vähentää ravinnon rasvojen imeytymistä ohutsuolesta, jolloin myös ruoasta imeytyvä energiamäärä vähenee. Yleisenä haittavaikutuksena on kuitenkin rasvaiset ulosteet ja rasvaripuli. Ihon alle pistettävä liraglutidi on GLP-1-analogi, joka vähentää syömistä lisäämällä kylläisyyden ja täysinäisyyden tunnetta sekä vähentämällä ruokahalua ja nälän tunnetta. Haittavaikutuksena on yleensä mahavaivoja. Tablettimuotoinen naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste vaikuttaa puolestaan aivojen palkitsemisjärjestelmään vähentäen ruokahalua. Haittavaikutuksina esiintyy yleisimmin päänsärkyä ja mahavaivoja, ja Mysimban käytölle on paljon vasta-aiheita.
Uudempia lihavuuden hoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat erilaiset semaglutidivalmisteet (Ozempic, Rybelsus, Wegovy), joista Rybelsus on tablettimuotoinen ja Ozempic ja Wegovy ihon alle pistettäviä valmisteita. Semaglutidia käytetään diabeteslääkkeenä tyypin 2 diabeteksessa, mutta sen rooli laihdutuslääkkenä on kasvanut. Semaglutidi lisää haiman insuliinin eritystä, mikä laskee veren glukoosipitoisuutta. Se vaikuttaa liraglutidin tapaan lisäämällä kylläisyyden tunnetta ja vähentämällä nälän tunnetta. Sen yleisinä haittavaikutuksina ovat pahoinvointi ja mahavaivat.
Lääkitys yhdistetään aina elintapahoitoon. Lääkehoitoa voidaan suositella potilaille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elintapojaan, mutta elintapahoidosta huolimatta paino on turhan korkea ja siihen liittyy liitännäissairauksia. Lihavuuslääke ei yksinään saa aikaan pitkäaikaista onnistunutta painonhallintaa. Se voi kuitenkin auttaa ruokavaliomuutosten tekemisessä, kun esimerkiksi makeanhimo tai napostelu vähenee.
Lihavuuslääkkeitä käytettäessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota proteiinin saantiin. Tutkimuksissa on havaittu, että keskimäärin jopa 40 % pudotetusta painosta saattaa olla lihasmassaa. Tämä vaikuttaa epäedullisesti terveyteen ja kehonkoostumukseen, ja energiaa kuluttavan lihasmassan vähentymisen myötä perusaineenvaihdunta hidastuu.
Lihasmassan varjelemiseksi ravinnosta olisi hyvä saada proteiinia päivittäin noin 1,5-2 grammaa kehon rasvatonta painokiloa kohden lihavuuslääkkeiden käytön yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 1 g proteiinia painokiloa kohden. Hyviä proteiinin lähteitä ovat erityisesti kala, siipikarja, liha, kananmuna, tofu, maitotuotteet kuten raejuusto, maitorahka, jogurtti, maito ja piimä sekä vastaavat soijapohjaiset valmisteet. Lisäksi erilaisia kasviproteiinin lähteitä on runsaasti saatavilla. Myös pavut, herneet, linssit, täysjyvävilja ja pähkinät sisältävät jonkin verran proteiinia. Proteiinia kannattaa syödä riittävän suurina kerta-annoksina, jotta lihasmassaa varjeleva proteiinisynteesi käynnistyy. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 20-30 grammaa proteiinia ateriaa kohden.
Riittävän proteiinin saannin ohella lihasmassan säilyttäminen vaatii lihaksia kuormittavaa tekemistä. Paras vaihtoehto on voimaharjoittelu, joka voi jo itsessään vähentää kehon rasvakudoksen määrää sekä parantaa mm. sokeritasapainoa tyypin 2 diabeteksessa. Voimaharjoittelu on tehokkainta toteuttaa kuntosalilla, jossa painoja saa helposti lisättyä voimatasojen kasvaessa. Vaihtoehtoisesti voimaharjoittelua voidaan toteuttaa kotona, lähtötilanteen mukaan esimerkiksi kehon painolla tehtävien harjoitusten avulla tai lisäpainojen kanssa. Lihasmassan varjelemisen kannalta sopiva harjoitusmäärä on noin 2–3 kertaa viikossa. Harjoittelussa on hyvä keskittyä koko kehoa ja erityisesti suuria lihasryhmiä, kuten jalka-, pakara- ja selkälihaksia rasittaviin liikkeisiin.
Kirjoittaja: FM, TtK Jade Liikkanen
Comentarios